”Ei väliä, mistä olet kotoisin, olemme iloisia, että olet meidän naapurimme”. Waterloon ja Kitchenerin alueella monilla yksityisillä pihoilla saattaa nähdä kyltin, jossa korostetaan suvaitsevuutta ja hyviä naapurisuhteita kolmella eri kielellä, espanjaksi, englanniksi ja arabiaksi.
Kuva: Eeva-Kaisa Prokkola, kesäkuu 2017, Waterloo.
Kanada esitetään mediassa usein maahanmuuton mallimaana. Ihailua herättää eritysesti se, kuinka maa onnistuu houkuttelemaan erityistä maahanmuuttajien pisteytysjärjestelmää hyväksikäyttäen talouden kasvua tukevaa osaavaa ja koulutettua maahanmuuttajaväestöä.
Kanadassa yleinen suhtautuminen maahanmuuttoon on positiivista. Suuri osa kanadalaisista näkee maahanmuuton hyödyttävän talouden lisäksi yhteiskuntaa myös laajemmin. Tutkijat pitävätkin yhtenä selityksenä onnistuneeseen maahanmuuttopolitiikkaan ja integraatioon juuri kansalaisten myötämielistä suhtautumista maahanmuuttajiin. Tärkeä merkityksensä on myös sillä, että maassa vuosikymmenien ajan on aktiivisesti ja tietoisesti rakennettu mielikuvaa Kanadasta maahanmuuttajien maana. Kanadassa vieraillessa huomaa, kuinka arjen kanssakäymisessä ulkomaalaisen on erittäin helppoa kokea kuuluvansa joukkoon. Moninaisuuden hyväksymisen politiikka alkaa usein jo omasta naapurustosta.
Kanadassa suurella osalla väestöä on itsellään maahanmuuttajatausta. Kanadaan muuttaa vuosittain suuria määriä ihmisiä lähes kaikkialta maailmasta, minkä vuoksi maahanmuuttaja-stereotypiaa ei ole päässyt muodostumaan. Myös valtiollinen identiteettikertomus nojaa monikulttuurisuuteen, jolloin yhteiset arvot määritellään yhteiskunnallisen tasa-arvon näkökulmasta, ei niinkään kulttuurisin perustein.
Kanadassa on aktiivisesti rakennettu positiivista kuvaa valtion maahanmuuttopolitiikasta sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Toimiva maahanmuuton malli voidaan nähdä jopa eräänlaisena maabrändinä ja vientituotteena samalla tavalla kuin Suomessa PISA-tutkimuksissa menestyminen. Kanada mainostaa ylpeästi olevansa yksi maailman suurimpia nettomaahanmuuton kohdemaita. Tämä pitää varmasti paikkansa kun asiaa katsoo länsimaisesta niin sanotun hallitun maahanmuuton näkökulmasta. Globaalissa mittakaavassa Kanadaan tulevien pakolaisten, turvapaikanhakijoiden tai paperittomien määrät ovat kuitenkin pieniä verrattuna moniin muihin maihin.
Maahanmuuttajat ihmispääomana (human capital)
Kanadan hallituksen vuoden 2017 maahanmuuttosuunnitelmassa maahanmuuttajat jaetaan taustan ja tulosyyn mukaan kategorioihin, joille kaikille on oma vuosittainen kiintiönsä. Niin kutsuttuja taloudellisia maahanmuuttajia varten on olemassa eri ohjelmia, joiden yhteenlaskettu maahanmuuttajatavoite on yli 170 000 henkilöä. Erilliset kiintiöt on laskettu muun muassa hoitoalan ihmisille (caregivers) ja ranskankielisen Quebecin provinssin osaavan työvoiman ja talouden ohjelmille vuonna 2017. Perheenyhdistämisen kategorian tavoite on yli 80 000 ihmistä. Tässäkin on tehty erilliset laskelmat puolisoiden, kumppaneiden ja lasten sekä vanhempien ja isovanhempien osalta. Hallitus myös suunnittelee ottavansa maahan vuositasolla 40 000 pakolaista, joista 16 000 henkilöä yksityisen sponsorijärjestelmän kautta. Tämän lisäksi suunnitelmassa on erikseen humanitaarisen maahanmuuton kiintiö, 3 500 ihmistä. Kaiken kaikkiaan suunnitelmana on siis ottaa Kanadaan noin 300 000 uutta maahanmuuttajaa, mikä kaksinkertaistaa maan vuosittaisen väestönkasvun. Suurimmassa, taloudellisen maahanmuuton kiintiössä valintaa ohjaa erityinen pisteytysjärjestelmä, jota soveltamalla maahan pyritään houkuttelemaan nuorekasta, kaksikielistä ja osaavaa väestöä paikkaamaan maan huoltosuhdetta. Kaikki Kanadaan saapuvat osaajat eivät kuitenkaan työllisty koulutusta vastaavalle alalle. Elinkeinoelämän näkökulmasta suhteellisen helposti saatavilla oleva maahanmuuttajien muodostama ihmispääoma antaa joka tapauksessa tietynlaista etumatkaa moniin kilpailijamaihin verrattuna.
Yliopistovirat alueellisen identiteettipolitiikan ilmentyminä
Kanada hakee osaajia monille aloille. Samalla työperäinen maahanmuuttopolitiikka on kansantaloudellisesti ja identiteettipoliittisesti harkittua. Korkeasti koulutettuun ulkomaiseen työvoimaan sovelletaan osin tarveharkintaa. Kanadan kansalaiset ja pysyvän oleskeluluvan haltijat asetetaan etusijalla valintakriteereissä muun muassa yliopiston tehtävien täytössä. Kanadan hallitus edellyttää, että akateemisen työntekijän hakuilmoituksessa mainitaan seuraavaa: ”All qualified candidates are encouraged to apply; however Canadians and permanent residents will be given priority”. Ohjeistuksella varmistetaan, että Kanadan akateemiset kansalaiset ja maassa jo oleskelevat työllistyvät helpommin. Ohjeen käytännön soveltamisessa on varmasti tieteenalakohtaisia eroja siinä, millainen painoarvo valinnassa annetaan nimenomaan tieteelliselle pätevyydelle tai kansalaisuudelle. Määräyksessä on kuitenkin kyse myös kansallisesta identiteetistä ja protektionismista. Ilman ohjeistusta suurin osa Kanadan yliopistoviroista menisi yhdysvaltalaisille kollegoille, mikä voisi pidemmällä aikavälillä näyttäytyä eräänlaisena intellektuaalisena kolonialismina.
Kanadan hallituksen ohjeistus on täysin päinvastainen kuin Suomessa, jossa ulkomaan kansalaisen palkkaaminen tuo yliopistolle ylimääräisen rahallisen bonuksen. Myös ulkomaalaisen suorittama tutkinto tuo yliopiston kassaan kaksinkertaisen määrän rahaa verrattuna suomen kansalaisen suorittamaan tutkintoon.
Kanadan turvapaikkapolitiikan kaksijakoisuus
Pakolaisille ja turvapaikanhakijoille on useampia reittejä Kanadaan. Suurin osa pakolaisista tulee valtion rahoittamien ohjelmien kautta. Tämän lisäksi maassa on otettu käyttöön maahanmuuton sponsorijärjestelmä, jossa kanadalaisilla yksityishenkilöillä on mahdollista saada haluamiaan henkilöitä, kuten omia sukulaisia maahan sillä edellytyksellä, että he sitoutuvat rahoittamaan matkat ja maassa oleskelun vähintään vuoden ajaksi. Aivan kaikille ovet eivät kuitenkaan ole avoinna. Rajoituksena ohjelmassa on, että sen avulla viisumia voi hakea vain perheellisille ja naisille. Yksin tulevat miehet sen sijaan on jätetty sponsorijärjestelmän ulkopuolelle. Valtiokoneisto pääsee siis tässäkin tapauksessa arvioimaan maahantulon edellytykset ja perusteet.
Sen sijaan viimeaikaiset, hieman yllättävätkin turvapaikanhakijoiden reitit ja saapuminen Yhdysvaltojen ja Kanadan maarajalle ovat säikäyttäneet kanadalaiset. Presidentti Trumpin tiukentuneen maahanmuuttolinjan jälkeen tuhannet Yhdysvalloissa jopa vuosia oleskelleet ihmiset ovat lähteneet hakemaan parempaa tulevaisuutta pohjoisen rajan takaa. Valtion maarajojen hallinta ja turvallistaminen on siis Kanadassakin kriittinen kysymys. Vaikka pääministeri Trudeaun hallitus nähdään maahanmuuttomyönteisenä, tulijoille on lähetetty viesti siitä, ettei turvapaikan myöntäminen ole kovinkaan todennäköinen vaihtoehto Yhdysvalloista tuleville turvapaikanhakijoille. Valtiovallan tiukentunutta linjaa on selitetty Kanadan maahanmuuttosysteemin eheydellä ja kansan hyväksynnän säilyttämisellä. On helpompaa ymmärtää sodan runtelemista maista tulevien pakolaisten avuntarve kuin turvallisena pidettävän naapurimaan kautta saapuvien ihmisten hätä.
Kanadan mallin kulmakivet puuttuvat Suomesta
Paljon kehuttua Kanadan mallia on vaikea sellaisenaan soveltaa Euroopan maihin ja Suomeen. Kanada on maantieteellisen sijaintinsa vuoksi kauempana maailman kriiseistä ja siirtolaisuuden reiteistä. Sen ainoa maaraja Yhdysvaltojen kanssa on tiukasti vartioitu. Yhdysvallat toimii Kanadan näkökulmasta ikään kuin puskurivaltiona Etelä-Amerikasta ja Meksikosta tuleville, laillisia ja laittomia reittejä pitkin saapuville muuttajille.
Maantieteellisen sijainnin lisäksi myös maahanmuuttohistoria osana kansallista identiteettiä täytyy tunnistaa tekijäksi, joka välttämättä vaikuttaa siihen, millaiseksi yhteiskunnalliseksi kysymykseksi maahanmuutto missäkin valtiossa eri aikoina muodostuu. Suomen näkökulmasta yhden kriittisen tekijän osaavan maahanmuuttajaväestön houkuttelemisessa muodostaa myös kieli. Englanti ja ranska edustavat maailman pääkieliä ja suurella osalla Kanadan uusista maahanmuuttajista on jo osaamista näistä kielistä. Maahanmuuttoa ei samalla tavalla nähdä uhkaksi oman kielen ja kulttuurin säilymisen kannalta kuin esimerkiksi Suomessa. Kanadan ”raa’an rationaalinen” maahanmuuttojärjestelmä ei ole sellaisenaan kopioitavissa Suomeen tai muihin kansallisromanttisen identiteetin omaaviin Euroopan valtioihin. Viime vuonna julkaistu Maahanmuuttopoliittisen Instituutin raportti What’s So Special about Canada? Understanding the Resilience of Immigration and Multiculturalism (2016) kannustaa kuitenkin ottamaan mallia Kanadasta muun muassa seuraavista asioista:
- Kokonaisvaltainen lähestymistapa eli maahanmuuttoon liittyvien kysymysten kohdalla otetaan huomioon aluehallinnon ja elinkeinoelämän näkökulmat. Lisäksi kansalaisyhteiskunnalla on keskeinen rooli tiedottamisessa ja kotouttamistoimenpiteissä.
- Pyrkimys neutraaleihin kertomuksiin maahanmuutosta, erityisesti se, että turvallisuuskysymykset ja maahanmuutto pidetään erillään julkisessa keskustelussa.
- Maahanmuuton moninaisuus eli maahan tulisi saada osaavia maahanmuuttajia tasaisesti erilaisista maista.
- Toimiva tiedonvälitys sekä mahdollisuus arvioida maahanmuuttopoliittisia keinoja ja kriteerejä uudelleen muuttuvissa olosuhteissa.
Nämä ehdotukset ovat varmasti monien maiden asialistalla. Toisaalta, jotta päästään Kanadan mallin mukaisesti valitsemaan mieluisimmat maahanmuuttajat, täytyy osaavia, nuoria ja kielitaitoisia tulijoita ensin olla jonoksi asti. Kansalaisten hyväksynnän säilyttämiseksi myös kotimaiselle koulutetulle ja osaavalle työvoimalle olisi hyvä olla töitä tarjolla. Kanadassa maahanmuuttopositiivisen ilmapiirin tukena onkin hyvin toimiva ja kasvava kansantalous. Siitä huolimatta osa kanadalaisista kyseenalaistaa uusille maahanmuuttajille ja pakolaisille tarjottavan taloudellisen avun määrän. Lisäksi Kanadan ja Yhdysvaltojen maarajalle kuluneen vuoden aikana saapuneet turvapaikanhakijat ovat säikäyttäneet kanadalaiset – kaikkiin tulijoihin ei Kanadankaan hallitussa maahanmuuton laskelmassa ole osattu varautua. Vaikka Kanada nähdään maahanmuuton mallimaana, tämän mielikuvan ylläpitäminen on kaikkea muuta kuin helppoa ja yksinkertaista.
