Teksti: Jaana Palander ja Pirjo Pöllänen / Kuva: Ville-Samuli Haverinen
Oikeusapua turvapaikanhakuasioissa muutettiin vuonna 2016. Muutoksen myötä ilmaista oikeusapua antavat vain julkiset oikeusaputoimistot tai heidän osoittamansa luvan saaneet oikeudenkäyntiavustajat. Aikaisemmin oikeusapua saivat antaa kaikki lakimieskoulutuksen saaneet henkilöt. Ilmaisen oikeusavustajan saa nykyään mukaan hallintovaiheen turvapaikkapuhutteluun vain erityisestä syystä. Vuoden 2016 muutos vaikutti myös oikeusavun korvauskäytäntöihin siten, että oikeusavusta annettava korvaus muuttui asiakohtaiseksi könttäsummaksi. Muutosta perusteltiin kustannusten alenemisella, maksujen yksinkertaistamisella sekä oikeusavun laadun takaamisella (HE 32/2016 vp).
Meneillään olevassa GLASE-hankkeen Arjen turvallisuus-tiimin tutkimuksessa olemme tarkastelleet sitä, kuinka oikeusapu nykyisellään toimii ns. arjen näkökulmasta. Pyrimme kartoittamaan kaikki toimijat jotka tavalla tai toisella neuvovat turvapakanhakijoita oleskelulupa-asioissa ja muissa hallinnollisissa kysymyksissä. Neuvonta voi olla mm. virallista oikeusapua, yleistä neuvontaa prosessin vaiheista, avustamista hakemusta täytettäessä tai viranomaispäätösten kääntämistä ja selittämistä. Keskitymme siihen, kuinka eri toimijat kokevat antamansa oikeusavun. Tutkimuksemme tarkoituksena on myös selvittää, miten oikeusapua saavat turvapaikanhakijat kokevat saamansa avun. Lisäksi tarkastelemme järjestelmän lainmukaisuutta, tarkoituksenmukaisuutta ja uudistuksen tavoitteiden saavuttamista. Tutkimuksessamme yhdistämme yhteiskuntatieteellisen etnografian ja hallintotieteen menetelmiä, niin että haastattelemme turvapaikanhakijoita, järjestökentän edustajia ja oikeusapua antavia viranomaisia sekä tarkastelemme lainsäädäntöä ja muita asiakirja-aineistoja.
Keskustelua aiheen ympärillä
Ennen vuoden 2016 muutoksia kansalaisjärjestöjen perustama yleishyödyllinen yhdistys Pakolaisneuvonta ja sen lakimiehet antoivat varsin paljon oikeusapua turvapaikanhakijoille hakemus- ja valitusasioissa. Pakolaisneuvontaan on näin ollen kertynyt paljon kokemusta ja asiantuntijuutta turvapaikkaoikeudellisissa kysymyksissä. Oikeusaputoimisto voi edelleen tarvittaessa osoittaa asiakkaita Pakolaisneuvontaan, mutta asiakasmäärät ovat oleellisesti laskeneet ja korvaukset pienentyneet vuoden 2016 muutosten myötä. Tämän seurauksena yhdistys on joutunut supistamaan toimintaansa ja sulkenut toisen toimistonsa. Pakolaisneuvonnan selvityksen mukaan turvapaikanhakijoiden saama yleisen oikeudellisen neuvonnan taso tai ylipäänsä mahdollisuus saada neuvontaa on nykyään epätasaista. Tällä hetkellä keskeistä olisi tunnistaa paremmin erityisen haavoittuvassa asemassa olevat ja taata heille alkuvaiheen oikeusapu.
Myös lakimiesliitto on kiinnittänyt huomiota oikeusavun antamisen edellytyksiin. Se on tuonut esille prosessuaalisia puutteita kuten ongelmia tulkkauksessa ja vastineiden saamisessa Migriltä. Asianajajaliitto puolestaan on kiinnittänyt huomiota oikeusavun saatavuuteen hakuvaiheessa. Maahanmuuttoviraston turvapaikkapuhutteluihin ei enää saa ilmaista oikeudellista avustajaa kuin poikkeustapauksessa, mikä on Asianajajaliiton mukaan johtanut puutteellisiin puhutteluihin ja vääriin päätöksiin. Myös oikeuskäytännössä on ilmennyt tapaus, jossa korkein hallinto-oikeus poikkeuksellisesti palautti menetetyn määräajan, koska asianajaja oli laiminlyönyt velvollisuutensa tehdä valitus (KHO 2016:206).
Julkisessa keskustelussa on noussut esiin mm. Helsingin Sanomien uutisoimia tapauksia, joissa oikeusavustaja on toiminut epäasiallisesti (mm. esiintynyt humalassa työtilanteessa). Helsingin Sanomien mukaan tällaisia avustajia on ainakin toistakymmentä. Toisaalta kansanedustaja Ben Zyskowicz huomautti, että tapaukset voivat olla vanhoja ja juuri tällaisiin ongelmiin uudistuksella oli tarkoitus puuttua. Hän kuitenkin piti selvityksen tekemistä uudistuksen vaikutuksista tarpeellisena. Kansanedustaja Li Anderson puolestaan jätti 1.8.2017 kirjallisen kysymyksen (KK 317/2017 vp) hallitukselle. Andersson kysyy hallituksen aikeista selvittää oikeusapu-uudistuksen vaikutuksia. Hän myös pyytää selvittämään, niitä toimia, joilla varmistetaan, että turvapaikanhakijat saavat laadukasta oikeusapua jo prosessin alkuvaiheessa. Vastauksessaan (KKV 317/2017 vp) Oikeusministeriö katsoo, että uudistuksen vaikutuksista tarvitaan selvitys.
Haastatteluja paikallistasolla
Tutkimuksessamme olemme nähneet oikeusapukysymyksen tärkeäksi sekä turvapaikanhakijoiden että heidän kanssaan työskentelevien näkökulmasta. Kenttätöissämme olemme havainneet, että oikeusavun ympärillä toimii monenlaisia tahoja, niin julkisia ja yksityisiä kuin virallisia ja epävirallisia. Kiinnitämme arjen turvallisuus -tutkimuksessamme siis huomiomme oikeusavun saavutettavuuteen ja kartoitamme oikeusavun antamiseen osallistuvia tahoja. Lisäksi katseemme kiinnittyy systeemin toimivuuteen paikallistasolla Pohjois-Karjalassa.
Alustavien tulosten pohjalta voidaan todeta, että viranomaisten näkökulmasta positiivisena asiana nähdään esimerkiksi se, että käytännöt turvapaikanhakijoiden oikeusapuun liittyen yhdenmukaistetaan. Oikeusapua annetaan siis saman tasoisena ja saman tyyppisin perustein kuin muissakin asiaryhmissä. Ulkomaalaisasiat nähdään haasteellisina erityisesti siksi, että asiakkaiden taustat ja tilanteet voivat olla rankkoja sekä tulevaisuus epävarma. Joensuun oikeusaputoimistossa työskentelee varta vasten turvapaikanhakijoiden oikeusavun lisäresurssien avulla palkattu henkilö. Hänen katsoo saaneensa riittävästi perehdytystä ja vertaistukea ulkomaalaisasioiden hoitamiseen. Haastattelujen mukaan Pohjois-Karjalan oikeusaputoimistossa ei ole ollut sellaista ruuhkaa, joka olisi voinut vaarantaa oikeusturvaa eli vaikuttaa mahdollisuuteen tavata asiakkaita ja hoitaa heidän valitusasioitaan ajoissa. Oikeusaputoimiston mukaan tulkkauspalvelut ovat Joensuussa toimineet hyvin. Viranomaisten edustajat kuitenkin pohtivat sitä, että mikäli nyt tulisi samanlainen määrä turvapaikanhakijoita kuin vuonna 2015, niin he eivät selviäisi oikeusavun antamisesta nykyorganisaatiolla yhtä hyvin.
Keskustelu turvapaikanhakijoiden kanssa päivittäin työskentelevien kanssa kuitenkin osoittaa, että ongelmiakin on ja neuvontaa kaivattaisiin enemmän. Esimerkiksi alaikäisten ryhmäkodeissa kaivattaisiin neuvoja oleskelulupahakemusten, erityisesti perhesidehakemusten täyttöön ja prosessien ymmärtämiseen. Alustavien tulostemme valossa voidaan todeta, että esimerkiksi tulkkauksessa olevat puutteet ovat keskeisiä ongelmia turvapaikanhakijan oikeusturvan näkökulmasta. Haastatteluissa on noussut esiin, että turvapaikanhakija ei aina välttämättä saa turvapaikkapuhuttelussa edes omaa äidinkieltään taitavaa tulkkia. Turvapaikanhakijoita kohdellaan liian usein ryhmänä eikä yksilöinä. Haastateltavan tilanne voi olla sama kuin, että Pirjo Pöllänen joutuisi selviämään haastattelusta ruotsinkielellä – onhan ruotsi Suomen virallinen kieli, vaikka ei olekaan Pölläsen äidinkieli.
Kolmannen sektorin näkökulmasta yhteistyö viranomaisten kanssa toimii eri tavoin eri tilanteissa. Joensuussa on esimerkiksi virinnyt yhdistystoiminnan puitteissa vapaaehtoisten toteuttamana yhteistyökuvio, jossa kielteisen päätöksen saaneille käännetään päätöksessä selitettyjä perusteluja ja selvitetään, mitkä seikat Maahanmuuttovirasto on katsonut uskottaviksi tosiseikoiksi ja mitä ei. Näin turvapaikanhakija pystyy paremmin valmistautumaan oikeusaputoimiston tapaamiseen ja mahdollisesti ennakolta miettimään keinoja lisätodisteiden saamiseksi. Vapaaehtoisia on opastanut oikeusaputoimiston työntekijä, joka itse hoitaa turvapaikka-asioita. Toiminta on kuitenkin ollut hyvin pienimuotoista, oikeusaputoimiston näkökulmasta huomaamatonta, mutta toisaalta myös ongelmatonta.
Kolmannen sektorin toimintaa ohjaa kuitenkin erilainen normien ja etiikan logiikka kuin viranomaisia. Usein kolmannen sektorin toimijat ottavat turvapaikanhakijoiden tapaukset yksilöllisemmin huomioon kuin viranomaiset. Lisäksi tässä tilanteessa, jossa myös Pakolaisneuvonnan mukaan katse tulisi kiinnittää erityisen haavoittuvassa asemassa oleviin henkilöihin, näkemykset siitä keitä nämä marginaalin marginaalit ovat on viranomaisilla erilainen kuin kolmannen sektorin työntekijöillä ja vapaaehtoisilla. Kolmannen sektorin vapaaehtoiset ja erityisesti yksityishenkilöinä toimivat vapaaehtoiset voivat liikkua harmaan alueen rajoilla, mitä viranomaiset vain harvoin uskaltavat tehdä. Käytännössä tämä harmaalla alueella toimiminen tarkoittaa tällä hetkellä sitä, miten eri tahot uskaltavat ja pystyvät auttamaan paperittomia maassa asuvia ja oleskelevia henkilöitä.
Useiden eri tahojen peräänkuuluttama selvittämistyö turvapaikanhakijoiden oikeusapuprosessista on ehdottoman tarpeellinen. Omalta osaltamme olemme jo aloittaneet tämän työn osana GLASE-konsortion Arjen turvallisuus -työpakettiamme. Kokoamme ja analysoimme aineistoa arjen oikeusavusta ja ensimmäisiä tuloksia on odotettavissa vuodenvaihteessa. Tutkijoiden näkökulmasta on tärkeää, että selvitys on objektiivinen ja kokonaisvaltainen, ja sen tavoitteena on varmistaa oikeusturvan toteutuminen kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla.
Jaana Palander ja Pirjo Pöllänen
Kirjoittajat ovat GLASEn tutkijoita
